Siniselle merelle pääsee sinisen johtamisen avulla

Kun kilpailu käy todella kireäksi, sanotaan että se on veristä. Toimijat saattavat haavoittaa toisiaan niin, että valuva veri värjää merenkin punaiseksi.

Strateginen neuvo on siirtyä syvemmille sinisille vesille, jossa kilpailu on vähäisempää ja tilaa toimia enemmän. Silloin yritys on positioitava uudelleen, nähtävä millaisella kilpailuprofiililla se pystyy seilaamaan sinisillä vesillä.

Tarvitaan siis strategia, jolla siniselle merelle päästään. Strategia on suunnitelma, joka koostuu valinnoista. Se on navigoinnin, siniselle merelle pääsemisen ja onnistumisen kannalta tärkeä.

Toinen keskeinen asia onnistumisen organisoinnissa strategian lisäksi on johtaminen. Ilman sitä laiva ei löydä pois punaiselta mereltä. Hyvälläkään strategialla ei ole paljon vaikutusta, jos se jää pelkäksi suunnitelmaksi, strategiamapiksi.

Sinisen meren johtaminen merkitsee sitä, että johtaminen on kehitetty sellaiseksi, että organisaatio voi luoda sen avulla kilpailukykyä itselleen. Käytännössä se tarkoittaa parempaa johtamista kuin kilpailijoilla ja lisäarvon luomista niin, että laiva pystyy purjehtimaan syvissä sinisissä vesissä.

Kun monia organisaatioita vielä johdetaan savupiippujen ajan menetelmillä, innovatiivisella sinisen meren johtamisella voidaan luoda olennaisia eroja organisaatioiden välille

Sinisen meren johtaminen tekee strategiasta helposti ymmärrettävän, mittaroitavan ja johdettavan. Johtamiseen tulee ominaisuuksia, joilla voidaan tehdä olennaisia kehitysloikkia ja eroja muihin.

Elämä on poikkitieteellistä. Niin on myös hyvä johtaminen. Se on kokonaisvaltaista. Johtajan toiminta kytkeytyy saumattomaksi johtamisprosessiksi, jota johtamisjärjestelmä työkaluineen, tieto- ja palkkiojärjestelmineen täysimääräisesti tukee.

On surullista huomata, etteivät organisaatiot pysty näkemään johtamisen kokonaisuutta.

Vain hyvin harvat organisaatiot pystyvät sinisen meren johtamiseen ja parhaillakin on vielä parannettavaa

Johtamisen kokonaisuus viipaloituu organisaation toimintojen mukaan pitkin organisaatiota. Ja koska johtamista, johtamisprosessia ja johtamisjärjestelmää ei suunnitella kokonaisuutena, seniorijohdon, HR:n, IT:n, taloushallinnon, viestinnän, alemman linjajohdon ja yksittäisten esimiesten johtamisnäkemys ei integroidu. Henkilökohtaiset kokemukset ja näkemykset vaikuttavat johtamisen laadun vaihteluihin.

Monissa organisaatioissa johtamisessa on joitain yhteisiä piirteitä, käytetään tuloskorttia tai johtajat käyvät yhteisen koulutusohjelman.  Mutta jos strateginen prosessi on erillinen asia budjetoivasta operatiivisesta prosessista, kuten yli puolessa organisaatioissa on, ei ole ihme, että vain viisi prosenttia organisaatiosta ymmärtää strategian.

Keskiarvoinen johtaminen voi estää sinisen meren strategian toteutumisen

Ehkä meidän suomalaisten kannattaisi pienenä kansakuntana panostaa juuri johtamisen erinomaisuuden kehittämiseen. Globalisaation paineessa siniset ajatukset pitää kehittää sinisen meren strategiaksi. Isoille sinisille maailmanmerille purjehtiminen Suomesta merkitsee sitä, että täytyy selvitä Kustaan miekasta, saariston kapeikoista ja Tanskan salmista. Siihen tarvitaan navigointitaitoa, sinisen meren johtamista.

Suuren suomalaisen johtamistutkimuksen (Tero J. Kauppinen, väitöskirjatutkimus 2009) tuloksena on syntynyt diagnoosipaketti, jolla nopeasti pystytään tunnistamaan, miten organisaation ohjaamisesta on kehitettävissä sinisen meren johtamista.  Sen jälkeen sinisen meren kipparointi on kiinni johtamisnäkemyksestä ja osaamisesta.

Tulosjohtaminen toimii hyvin rutiinien johtamisessa

Tulosjohtaminen ei aina tuota parasta mahdollista tulosta – vaikka tulosjohtaja niin saattaa uskoakin.  Muuttuvassa maailmassa menneisyyden tulokset eivät takaa tulevaisuutta.

Johtamisen G-tekijän tunnistaminen oli suuren suomalaisen johtamistutkimuksen keskeinen löydös. Se antaa sinisen meren johtamiselle hyvin selkeän sisällön. Samalla se antaa lähes 500 yritykseen benchmarkkaavan mittausmahdollisuuden ja työkalut niille, jotka haluavat tehdä johtamisesta yritykselleen ylivoimaa luovan tekijän.