Miksi johtaja siirtää päätöksiä?

Johtajuuden monet roolit

Johtajan pitäisi päättää siitä, mitä tehdään. Päätöksenteon tutkijat ovat perinteisesti katsoneet, että tehdä päätöksiä on yhtä kuin suorittaa valintoja. Jos valitsen suklaan enkä kahvia, teen siitä päätöksen ja toimin. Yksilöllistä, järkeenkäypää.

Muuan viisaus kuuluu, että ei pidä toimia ilman riittävää perustetta. Keskiajan oppineet kehittivät pätevän vastaesimerkin. Aasi ei osannut valita, kummasta heinäkasasta syö, jos ne ovat yhtä lähellä sitä, ja kuoli nälkään. Ei ollut riittävää perustetta valita jompaakumpaa kasaa. Syödä yksi kasa kerrallaan jäädäkseen henkiin ei ollut pätevää päättelyä. Aasi säästi itsensä kuoliaaksi.

 

Rationaalinen päätöksenteko ei näytä olevan riittävä ehto viisaalle päätöksenteolle, ei edes eloonjäämiselle. Historian todistus maailman menosta viittaa samaan.

Jos johtaja siirtää päätöksiään, onko riittävän perusteen etsintä kesken? Ehkä joskus, mutta luultavammin on kysymys siitä, että johtajuuteen sisältyy muitakin rooleja kuin päätöksenteko. Toisin kuin yksilönä, johtajan päätös osana organisaatiota on enemmän kuin rationaalinen, ei-rationaalinen tai intuitiivinen valinta.

Viivyttelyn neljä mekanismia

Sanojen muuttuessa teoiksi päätökseen liittyy vastuunkantajan rooli. Päätöksentekijälle lankeaa vastuu päätöksen oikeellisuudesta, ”hyvyydestä”. Tätä vastuuta johtaja ei aina halua ottaa. Erityisesti investointipäätökset ovat hankalia, koska huomispäivän tuottoja ei voi varmuudella arvioida. Kulukarsinnassa taas tietää tarkkaan päätösten välittömät vaikutukset. Se on myös turvallisempaa oman asemaan ja uratien kannalta.

Oikeus tehdä päätöksiä heijastaa eri roolia. Oikeudet perustuvat esimerkiksi toimenkuvaan, valtuutukseen, asemaan organisaatiossa tai muihin, vaikkapa lainsäädännöllisiin tekijöihin. Jos johtaja kokee, että hänen ei välttämättä ”kuulu” päättää jostakin, päätöstä on helppo siirtää. Tehköön sen joku toinen. Mielikuvitus harvoin asettaa rajoja, jos päätöstä tahtoo välttää.

Päätös johtajan roolissa sysää organisaation toimintaan. Kaikkea, mitä organisaatiossa tapahtuu, ei voi valvoa. Voi sattua niinkin, että mobilisaatio aiheuttaa ilmiöitä, joiden merkitys käy kenties kielteiseen suuntaan. Antaapa nykyisen menon jatkua, siitä on jo aiemmin päätetty.

Johtajiin kohdistuu myös vertaisodotuksia. Toisten johtajien mielestä päätös ei kenties edistä organisaation päämääriä tai sen edellyttämät keinot eivät vie tavoitteisiin. Matkiminen – toimi niin kuin toisetkin – on osa sosiaalista todellisuutta. On mieluista saada toisten hyväksyntää.

Nilkuttava johtaja halvaannuttaa organisaation

Olen huolissani päätöksenteon vitkasta, koska kellotaajuus toimintaympäristön muutoksille nopeutuu. Johtaja tai organisaatio eivät kauaa selviä odottelemalla. Menestyjä kokeilee vikkelästi – erehdyksiä sietäen – keinoja hyödyntää eteen tulevia uusia mahdollisuuksia. Tämä tarkoittaa irtiottoa menneisyydestä ja päätöksiä uudesta polusta. Mikä avuksi? Koulutus tarjoaa halukkaille keinoja ja antaa vertaiskokemuksia tahdistaa oma päätöksenteko nopeammaksi.

Pertti Aaltonen, @Pertti_Aaltonen