Monet tekevät niin. Se ei ole edes vaikeaa.
Usein kaikki alkaa pitkästymisestä.
Työ tuntuu toistavan itseään. Se ei tunnu enää niin kiinnostavalta kuin ennen.
Ponnistelu ei tunnu mielekkäältä. Uudet asiat tuntuvat ulkopuolisilta. Panostaminen itsensä kehittämiseen tai muutokseen ei kiinnosta.
Tässä vaiheessa moni 35-vuotias jää eläkkeelle.
Ei ole olemassa eläkkeellejäämistilaisuutta, eläkekahveja, puheita eikä kultakellon luovutuksia.
Henkilö nimittäin menee edelleen töihin joka päivä ja on siellä vaaditut tunnit.
Hän on vetäytynyt eläkkeelle työpaikallaan ja ihmettelee, miksi bonukset tai ylennykset eivät kohdistu häneen.
Ajan oloon hän saa yhä enemmän todisteita ja vakuuttuu ratkaisunsa oikeellisuudesta; positiivista palautetta, bonuksia ja ylennyksiä jaetaan tässä maailmassa epäoikeudenmukaisesti. Hän saattaa katkeroitua ja syntyneen asenteen kokevat kaikki läheiset – puoliso, lapset, jopa kissa.
Eläköityminen työpaikalla on loppujen lopuksi henkisesti rasittavaa.
On kuitenkin keinoja taistella vastaan. Ja monet niin tekevätkin.
Avainsana on uudistuminen. Tuore näkökulma itseen, työhön ja tekemiseen.
Se on sitä, että ihminen tekee itse itselleen saman, mitä vanhemmat ja opettajat tekivät meille silloin, kun olimme nuoria.
Hän ponnistelee mäen ylös ja saa uuden myötämäen itselleen.
Uudistamisessa voi olla keskeisenä tekijänä esimies, joka on varustettu oikeilla välineillä ja osaamisella, tai organisaatio, joka tajuaa onnistumisen olevan kiinni koko inhimillisen potentiaalin mukaan saamisesta.
Meillä kaikilla tulisi olla oikeus hyvään johtamiseen. Hyvä johtaja on koutsi ja mentori, joka pystyy yksilötasolla olemaan uudistumisen luoja.
Joskus herättäjänä toimii kilpailevan organisaation rivakka potku takalistoon.
On oikeastaan merkillistä, kuinka vahvasti me pidämme luomistamme tavoista kiinni. Ja kuinka monesti tarvitsemme tuntuvan herätyksen ennen kuin edessämme olevat mahdollisuudet alkavat kiinnostaa.
Alkoholistinkin täytyy usein menettää kaikki, ennen kuin on valmis luopumaan addiktiostaan.
Jotkut psykologit puhuvat Pain Managementista. Heidän mukaansa lähtötilaan on saatava liikkeelle paneva tuska, syy nostaa peffa tuolista. Vasta kun lähtötilan mukavuuteen on saatu liikkeelle työntävä voima, alkavat visiot, strategiat ja tavoitteet ohjata yksilöä.
Monet johtajat ovat liian kilttejä ja ystävällisiä tuodakseen esille seuraukset sille, ettei muutosta toteuteta. Sen seurauksena muutossuunnitelmat saavat aikaan kohteliasta nyökytystä, mutta eivät muuttavaa toimintaa.
Aina kun muuttuva ympäristö kurittaa organisaatiota, se on merkki siitä, että muutoksen kanssa ollaan myöhässä. Syy löytyy usein epäonnistuneesta johtamisesta.
Valitettavan usein yrityksellä pitää mennä todella huonosti, ennen kuin se on valmis muuttumaan, tarkistamaan businessmallinsa ja toimintatapansa.
Jos tulos on huono, enemmän samaa saa sitä tuskin muuttumaan. Kuitenkin monet niin näyttävät uskovan.
Uudistuminen avaa energialukot. Tuntuu kuin virtaa tulisi jostain lisää. Ajatukset saavat uskallusta lentää. Yksi onnistuminen johtaa toiseen. Pystyt antamaan energiaa myös muille. Elämä maistuu taas.
Olet luonut itsellesi positiivisen onnistumisen kierteen.
Kreikkalainen jumalolento, josta on tehty tunnettu kenkäbrändi Nike, kannustaa sinua onnistumiskierteen alkuun, kun olet maassa ja masentunut: Just do it!
Ei ole olemassa toista askelta, jos et ota ensimmäistä.
Hyvät kuulijani,
Näin kerran piirroskuvan hautakivestä, joka pysäytti ajattelemaan.
Kivessä luki: Tässä lepää Kalle Keskiverto, joka syntyi vuonna 1900, kuoli vuonna 1935 – ja haudattiin vuonna 1971.
Tero J. Kauppinen (@TeroJKauppinen)