Herkuttele muutoksella

Kokki sanoi kesäisessä kokkiohjelmassa painavan totuuden. Ihminen kokee uuden maun ja uuden ruuan herkuksi vasta, kun hän on syönyt sitä 16 kertaa.

Ajatusta piti heti testata omiin kokemuksiin.

Minä en pidä ostereista. En ole syönytkään niitä 16 kertaa. Ensimmäinen kerta riitti; kylmän limainen tuntu ei ole rohkaissut kokeilemaan uudelleen – sosiaalisesta paineesta huolimatta.

Kokin ohje tutuu uskottavalta myös ulkomaalaisen mämmin syönnistä. Ihmetellen ja epäillen maistettu ei muutu herkuksi.

Jos ihminen tarvitsee 16 toistoa uudelle asialle, ennen kuin se alkaa tuntua hyvältä, johtaja voisi ottaa kokilta oppia. Miten ihminen saadaan kokeilemaan 16 kertaa uutta työtapaa, työkalua tai yhteistyömallia? Jos siinä onnistuu, muuta ei tarvita. Ihminen alkaa kokea ennen niin vaikean muutoksen herkkuna. Siitä voi nauttia.

Voisiko kokin resepti toimia?

Mitä jos on kysymys niin vaikeasta ja puistattavasta asiasta, että ensimmäisellä kerralla sitä tehtäessä ihminen oksentaa. Toimiiko resepti näin vaikeassa muutoksessa?

Ystävälleni kävi näin. Olin paikalla, kun hän ensimmäisen kerran joi isältä pihistettyä viskiä. Häntä puistatti ja sitten hän oksensi. Aikansa harjoiteltuaan – ainakin 16 kertaa – hän pitää viskistä ehkä liikaakin.

Schopenhauer totesi jo 1700-luvulla hienojen uusien ajatusten tunnusmerkeistä, että ensin niille nauretaan, sitten niitä kiivaasti vastustetaan ja sitten niitä ollaan valmiita järkevinä totuuksina puolustamaan. Eli hän huomasi saman kuin kesäkokki uudesta ruokalajista.

Jos strategia sisältää uusia hienoja ajatuksia ja se on erilainen kuin menneisyys, sillä on edessään schopenhauerilainen polku kieltämisen ja vastustuksen kautta sitoutuneeseen toteutukseen. Strateginen johtaminen on selkeä alue johtamisessa; sille löytyy noin 2 800 professoria maailmasta. Operatiivinen johtaminen on päivittäistä toimintaa, jolle tutkimusta ja professoreja riittää vielä enemmän.

Väliin jää harmaa alue, jolla oksettavasta muutoksesta syntyy nautittavaa toimintaa. Tällä strategisen ja operatiivisen johtamisen välisellä alueella on menossa organisaatioissa rottakoulu; oppiminen yrityksen ja erehdyksen kautta. Muutoksen johtamisen käytäntöjä haetaan. Yhdeksän kymmenestä organisaatiosta kompuroi etsiessään käytäntöjä, jolla ihmiset rakastuisivat muutokseen – ihastuisivat ”mämmiin tai ostereihin”.

Organisaation menestys on kiinni siitä, kuinka nopeasti ja ketterästi se pääsee yli harmaan alueen strategiasta nautittavaan toteutukseen. Voimakkaimmankin organisaation, julkishallinnon organisaation ja jopa monopolien on menestyäkseen muututtava gasellimaisen ketteriksi.