Monet tekevät niin. Se ei ole edes vaikeaa.
Alkuvaiheessa kehitys alkaa pitkästymisestä. Työ menettää kiinnostavuutensa. Ponnistelu ei tunnu enää mielekkäältä, puhumattakaan panostamisesta itsensä kehittämiseen tai muutokseen.
Tässä vaiheessa moni 35-vuotias jää eläkkeelle.
Ei ole olemassa eläkkeelle jäämistilaisuutta, puheita eikä kultakellon luovutuksia. Henkilö nimittäin menee edelleen töihin joka päivä ja on siellä vaaditut tunnit.
Hän on vetäytynyt eläkkeelle työpaikallaan ja ihmettelee kun bonukset tai ylennykset eivät kohdistu häneen. Ajan oloon hän vakuuttuu yhä enemmän ratkaisunsa oikeellisuudesta; positiivista palautetta, bonuksia ja ylennyksiä jaetaan tässä maailmassa epäoikeudenmukaisesti. Eläkkeellä olo on henkisesti rassaavaa.
On kuitenkin keinoja taistella vastaan. Ja monet niin tekevätkin.
Avainsana on uudistuminen. Tuore näkökulma itseensä, työhönsä ja tekemiseensä. Se on sitä, että yksilö tekee itse itselleen saman, mitä kasvattajat ja opettajat tekivät meille silloin kun olimme nuoria. Hän ponnistelee mäen ylös ja saa uuden myötämäen itselleen.
Uudistamisessa voi olla keskeisenä tekijänä esimies, joka on varustettu oikeilla välineillä ja osaamisella, tai organisaatio, joka tajuaa oman onnistumisensa olevan kiinni inhimillisen potentiaalin mukaan saamisesta.
Joskus herättäjänä toimii kilpailevan organisaation hivakka potku takalistoon. Silloin hyvä strategia luo syyn, tarkoituksen ja suunnan yksilön heräämiselle eläkenirvanastaan takaisin kiehtovaan elämään.