Johtamiskäsitys on muuttumassa. Ainakin, jos sitä katselee tutkimuksen valossa.

Leadershipin tutkijat ovat jo sata vuotta keskittyneet tutkimaan johtamista esimiehen
ja alaisen välisenä vuorovaikutteisena ilmiönä. Liiketoiminnallinen tausta on rajattu pois, suurelta osin myös organisaatiokonteksti. Tuloksena on saatu tutkimuksen avulla hahmotettava ”ihmisten johtaminen”, joka istuu sopivasti käyttäytymistieteilijän mukavuusalueelle.

Kun liiketoiminta tai organisaatio muuttuu, myös johtamisen on muututtava. Tämä on selvää jokaiselle käytännön johtajalle, mutta ei välttämättä johtamisen tutkijalle. Tutkija rajaa ja fokusoi tutkittavaa ilmiötä - kunnes se käytännön johtamisen kannalta rajautuu liian kapealle alueelle.

Kun johtamisympäristö muuttuu yhä yllättävämmin ja nopeammin, johtamisen tarkastelun kaventaminen pelkästään esimies-alaissuhteeseen on menettämässä suuren osan merkityksestään. Jopa niin, että eräät tutkijat ehdottavat leadershipkäsitteen alistamista managementille.

Ihmisten johtaminen irrallisena ilmiönä menettää merkitystään sen vuoksi, että merkitykset tulevat kontekstista, johon johtaminen liittyy. Ammattitaitoinen manageri
ymmärtää strategisen tilanteen ja liiketoiminnan vaateet, ja vain hän pystyy mielekkäällä ja oikealla tavalla ohjaamaan myös ihmisiä.

Liideri ilman manageriaalista osaamista on kuin yhdellä pultilla laivan kanteen kiinnitetty tykki. Jos hän on taitava ihmisten innostamisessa, vielä pahempi. Laukauksia satelee joka suuntaan. Sosiaalisesti taitava liideri voi toimia liiketoiminnan kannalta typerästi.

Uskaltaisiko sanoa, että käsitteellisesti maailma seuraa nyt suomenkieltä. Meillä yksi sana tarkoittaa johtamisen managementtia ja leadershippiä. Näyttää siltä kuin englantia puhuva maailma olisi tulossa samaan suuntaan. Nyt uuden polven tutkijat puhuvat managerial leadershipistä eli suomalaisittain johtamisesta. Siiloutuminen on tapahtunut, ei vain leadershipin tutkijoiden joukossa, vaan myös management-tieteilijöiden toimesta; hekin rajaavat tekemisiään omalle erityisalueelleen.

Ei riitä, että tuntee strategian tai toimialan tuloksenteon dynamiikan, on osattava johtaa myös ihmisiä. Managerin siis on kasvettava myös liideriksi. Akateemiset siilot rajaavat johtamistutkimuksen aiheet, mutta elävä elämä ei tee niin. Käytännön johtaja joutuu päivittäin kohtaamaan niin strategian kuin sen käytäntöönviennin, niin ihmiset kuin asiatkin. Railo on liian iso. Johtamisen tutkija James Hunt on todennut, että ”tutkijat ovat epäonnistuneet mallin luomisessa käytännön johtajille”. Johtajat ja organisaatiot ovat jääneet yksin kokonaisvaltaisen mallin luomisessa. Sen vuoksi niillä jokaisella on oma paloista yhteen parsittu kokonaisuus.

Kun pää tekee virheitä, häntä heittää. Sen oppi viimeistään armeijassa. Vaateet paremmasta kokonaisvaltaisesta johtamisesta tulevat toimintaympäristöstä, uusista verkosto- ja prosessirakenteista, integroituvasta maailmasta, jossa kaikki riippuu kaikesta. Pelkkä alaisten johtaminen ei riitä. Johtamisote on oltava huomattavasti
kattavampi.

Ei riitä, että esimerkiksi toimitusjohtaja osaa johtaa. Hänen on manageerattava leadershipiä, johdettava myös muiden esimiesten johtamista organisaatiossaan.
Johtamisen kokonaisvaikutus syntyy johtamisen kriittisestä massasta. Siihen hän tarvitsee kirkasta selkeää ajattelua ja älykästä sosiaalista pelisilmää sekä runsain määrin osaamista. Johtamisen systematiikan ja prosessin on oltava kohdallaan, jotta häntä seuraisi päätä.

Tero J. Kauppinen