Kymmenes kerta toden sanoo.
Kymmenes Leaders’ Forum oli kaikkien aikojen paras. Puhujat ylittivät itsensä, yleisö oli mukana, päivien sisältö pani ajattelemaan. Palaute on ollut kiittävää, ellei suorastaan ylistävää.
Ilman näkemystä ei synny voittoisaa strategiaa.
On virkistävää ja inspiroivaa kuunnella ihmisiä, jotka työkseen jokainen arkipäivä tutkivat ja yrittävät nähdä, mihin tulevaisuus on oikein menossa. Leaders’ Forum toi osallistujille uutta ajateltavaa.
Heimottuminen on hirmuinen voima.
Onhan kulttuurin merkitys ollut kauan tiedossa. Jokainen tapojaan muuttanut tietää, kuinka tiukassa opitut käyttäytymismallit itselläkin ovat.
Se, mitä ei tule aina ajatelleeksi, on, että millainen voima yhdistävä tunnesitoutuminen on. Joku puhujista kutsui sitä Forumissa heimottumiseksi. Nykyajan ihminen heimottuu teknologian avulla monitasoisesti, paikallisesti ja globaalisti. Suomalaisuus on heimottumista. Identiteettimme saa meidät puolustamaan omia heimottuneita tuntoja kuolemaan saakka. Terroristi on valmis omien tuntojensa vuoksi tappamaan.
Eräs Leaders’ Forumiin osallistunut toimitusjohtaja kysyi ääneen, miksi emme yrityksessämme ja asiakkaittemme kanssa muodosta vahvempia heimoja? Hänen mielestään johtamisessa tulisi hyödyntää näin voimakkaita energiavirtoja.
Kyllähän monet siihen pyrkivätkin. Brändi on heimon tunnus. Kimppu tunteita, laatusanoja ja odotuksia niiden täyttymisestä.
Yhteisö syntyy yhteisten arvojen ympärille.
Yksilön arvojen – energialatausten - ei tarvitse olla samoja kuin yhteisön, mutta kuta enemmän arvoissa on päällekkäisyyttä, sitä miellyttävämmältä tuntuu lämmitellä käsiä saman nuotion äärellä.
Yhteisistä arvoista hyvä liideri voi löytää voiman, jolla luodaan onnistumisen energiapohja, kytketään tahto kvanttienergiaan.
Realismiksi on aina koettu se, mitä nähdään ja kuullaan. Aistien viestit ovat totta. Näin ajatteleva sanoo, että ”uskon, kun näen sen”. Koko lause on järjetön; mitä uskomista silloin tarvitaan, kun asia on jo toteutunut.
Mitä tapahtuu, jos perinteinen realismi käännetään ylösalaisin?
Mitä, jos todellista realismia onkin se, mitä ajattelemme ja mihin uskomme. Selkeästi ajatelluilla asioilla, joihin vielä liittyy usko, kun on taipumus näkyä myöhemmin aistien havaitsemalla tasolla. Mitattavat tulokset ovatkin näin ajatellen todellisen realismin heijastumia siltä tasolta, jolla tulokset luodaan.
Elämä toimii ylösalaisin. Elämä sanoo, että ”näet sen, mihin uskot”.
Manageri joutuu kääntämään realisminsa ylösalaisin kehittyäkseen liideriksi. Se onkin sitten jo aikamoinen kasvun ja kehittymisen vaade.
Kuta vahvemmin ihminen kieltäytyy oppimasta, sitä kovemmalla kädellä elämä joutuu opettamaan.
Tero J. Kauppinen
