Viimeisimmät blogimerkinnät

Leader's Blog

Ego – johtajan ”sisäinen sankari”

Johtaja voi kuvitella olevansa ennakkoluuloton, ratkaisuissaan ehdottoman järkevä, perustella valinnat strategialla ja uskoa, että oman egon kuiskaukset eivät vaikuta päätöksiin. Kun johtaja näin uskoo, se on hänelle totuus, joka ohjaa hänen käyttäytymistään.

Viime perjantai kahden Davidin kanssa viritti ajatuksia. Kahden johtavan eurooppalaisen mentoroinnin ja coachingin gurun David Clutterbuckin ja David Megginsonin duetto herätti ajattelemaan johtajuuden kehittymistä; onko johtajan ”sisäinen sankari” hänen palveluksessaan vai onko ”sisäinen sankari” ottanut ohjat ja renki muuttunut isännäksi johtajan elämässä? Gurut olivat Helsingissä European Mentoring & Coaching Councilin 20-vuotisjuhlaseminaarin merkeissä.

Kun egon ohjauksessa oleva johtaja saa palautetta, hän puolustautuu ja saattaa jopa rangaista palautteen tuojaa. Myös johtajalla toimivat ihmiselle luonteenomaiset puolustautumisreaktiot. Ne toimivat kuin ovella vartiossa olevat ajatuspoliisit; sisään ei lasketa ajatuksia, jotka poikkeavat jo omaksutuista. Jos informaatio jollakin tavalla uhkaa egon tunnelatautuneita ajatuksia ja egon asemaa, reaktio voi olla hyvinkin voimakas.

Ego on ovela, vaativa ja aggressiivinen. Se muistaa ja on pitkävihainen. Ego vaatii sivelyä ja olevien uskomusten vahvistamista. Ego on se ääni, jonka kuulemme päässämme. Mieli on hiljainen. Sisäinen ääni ei siis ole omamme, vaan egomme ääni, vaikka usein uskomme egon supinoita ja äänekkäitäkin vaatimuksia luullen niitä aidoiksi. Jotkut ovat antaneet ”kuiskaajalle” nimenkin; jotkut kutsuvat sitä toiseksi minäksi, jotkut identiteetiksi, jotkut jopa korvaan kuiskivaksi kiusaajaksi ja paholaiseksi.

Egovetoisen ihmisen ”sisäinen sankari” seisoo savijaloilla. Johtaja on omassa mielessään legenda ja kerää sitä tukevaa informaatiota. Tällainen ”sisäinen sankari” syntyy egon rakentamana ajatuspoliisien suojassa. Kuta suurempi ero sisäisen legendan ja todellisuuden välille syntyy, sitä tarkemmin ego puolustaa rajojaan. Ego toimii kuin mikä muu henkinen ongelma tai addiktio tahansa; se vahvistaa itseään. Jos tiedostamme asian ja emme suostu vahvistamaan sisäisellä prosessillamme tunnekyhmyämme, sen vaikutus vähenee. Jopa tupakan himo talttuu, kun lopettaa polttamasta. Pysyäkseen voimissaan, ongelmaa on säännöllisesti vahvistettava. Sen vuoksi säästä riippumatta tupakoitsijat tapaavat räystästipun alla – vahvistamassa addiktiotaan. Kaikki ongelmat pitävät ”huolta itsestään”. Erityisesti tällainen on ongelmallisen egon vahvistama kuva itsestä.

Ego saa meidät pelkäämään. Ja pelätessään ihminen ei toimi järkevästi ja tavoitteellisesti. Monet oikeudenkäynnit, yrityssodat, vihanpidot ja stressitilat ovat syntyneet pelkästään siitä, etteivät osapuolet ole hallinneet sisäisiä prosessejaan ja ego on ottanut ohjakset käsiinsä. Usein rationalisoimme tunteemme ja perustelemme tekemisen ”järkisyillä” tai periaatteilla.

Johtajan on kehittäessään johtajuuttaan kesytettävä egonsa. Muuten johtajan ego huutaa niin kovaa, etteivät johdettavat enää kuule, mitä johtaja sanoo.

Johtajan on jatkuvasti kalibroitava karttaansa maailmasta, jotta se vastaisi todellisuutta ja auttaisi suuntaamaan toiminnan oikein. Egon tulehduttama mieli uskoo vahvasti, että jos maasto ja kartta eivät vastaa toisiaan, maasto on väärässä. Kun suurta egoa viedään hautaan, arkun kannen alta kuuluu vieläkin: ”Minä olin oikeassa!”

 

Avainsanat: , ,

Vastaukset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *