Ajankohtaista

Syväsukellus johtajan aivoihin

Komentohuone, josta ohjaavat ajatukset lähtevät, sijaitsee johtajan aivoissa. Avainkysymys onkin, kuka tai mikä johtaa komentohuonetta. Useimmissa aivojen toimintaa kuvaavissa malleissa on vasen ja oikea aivopuolisko; jo fyysinen kuva aivoista houkuttelee puhumaan aivopuoliskoista. Vasen on looginen ja oikea luova puolisko.

Ei ole ollenkaan sama, miten johtaja ajattelee, mihin hän uskoo, miten hän hahmottaa tulevaisuuden tai miten hän hallitsee faktoja ja yksityiskohtia. Näin on, jos on uskomista aivoprofi ileihin, jotka mallintavat johtajan ajattelun. Ja miksi ei kannattaisi uskoa, eiväthän miljoonat aivot voi olla väärässä. Suurin piirtein niin monta aivodominanssimittausta on tietopankissa, jossa aivoistaan mittansa ottaneen johtajan ajattelumallit benchmarkataan.

Aivojen ylä- ja alapuoli ovat johtajalle tärkeämpiä kuin vasen ja oikea puolisko konsanaan. Yläpuoliskossa, isoissa aivoissa, tapahtuu tietoinen ajattelu, analyysi ja faktojen prosessointi. Näitä aivonosia tarvitaan muun muassa strategiseen analyysiin tai vaihtoehtojen punnintaan. Ylhäälle oikealle sijoittuu kapasiteettimme ”nähdä sellaista, mitä ei ole vielä olemassa”. Visiot, tavoitteet ja tahdon manifestointi johtamisprosessissa ei onnistu ilman oikeaa ylälohkoa.

Kun tulevaisuuden hahmottaminen, visiotyö ja strategiset valinnat on tehty, aivojemme yläosa joutuu kohtaamaan aivojemme alaosan. Aivojemme alaosassa ovat kaikkein vanhimmat osat, joissa sijaitsevat monet automaattitoiminnot ja vaistomaiset reaktiot. Siellä sijaitsevat myös tunteet, arvostukset ja asenteet – pakene ja hyökkää –reaktiot.

Mitä tapahtuu, kun visio ja strategiat kohtaavat aivojen automaattiosan? Kun aivojen yläpuolen tietoisen mietinnän tuloksena syntyy uusi tulevaisuus, alapuoli aivoistamme ankkuroi toimintansa menneisyyteen, kokemuksiin, arvostuksiin ja tunteisiin. Halu kontrolloida syntyy siellä. Automaattiohjaus on rakennettu menneisyydessä ja menneisyydestä. Se on suunniteltu auttamaan ihmistä; pystymme esimerkiksi oikeanpuoleisessa liikenteessä selviämään hengissä kollektiivisen ohjelmoinnin avulla. Mutta mitä tapahtuisi, jos uusi tulevaisuus vaatisi siirtymistä vasemmanpuoliseen liikenteeseen. Millaisia viestejä mahtaisi automaatin taholta silloin tulla?

Konflikti aivojen ylä- ja alapuolen kanssa aiheuttaa päänsärkyä. Näin tapahtuu yksilötasolla, mutta aivan samalla tavalla päivittäin kollektiivisesti organisaatioissa ja johtamisessa. Kysyin asiaa noin tuhannelta johtajalta. Kumpi puoli aivoista on vahvempi, ylä- vai alapuoli, kun niiden viestit ovat ristiriidassa keskenään? Jos tulos ja kontrolli ovat vastassa uutta strategiaa, kumpi voittaa? Tai jos visiotavoite on konfl iktissa sen kanssa, mihin johdettavat uskovat, kumpi voittaa? Vastaus oli selvä.

Lähes sata prosenttia johtajista on sitä mieltä, että alapuoli aivoista voittaa yläpuolen. Tällä on merkittäviä vaikutuksia. Ihmiset eivät siis ”vastustakaan muutosta”; he ovat vain normaalisti rakennettuja ihmisiä, joilla on normaali mentaalirakenne. Muutos toimii vasta sitten, kun sillä on kunkin yksilön aivojen alapuoliskon lupa toimia.

Myös johtaja on ihminen, jolla on omat automaattiohjauksensa. Johtaja, joka ei pysty ohjaamaan tietoiselta ajattelun tasolta automaattitoimintojaan on kuin maanalainen ilman kuljettajaa. Se ajaa koettuja raiteita niin kuin ennenkin. Jos automaatti on päällä silloinkin, kun tarvitaan muutosta, johtajasta tulee normaali muutosta vastustava ihminen.

Kaiken kehityksen lähtökohta on tiedostaminen. Omat aivotoimintonsa tunnistava johtaja pystyy olemaan konehuoneensa koneenkäyttäjä, johtamaan itse omaa ajatteluaan, niin aivojen ylä- kuin alapuoliskoissa. Tällaista johtajaa voisi kutsua vaikka ”kokoaivoiseksi”.

Aivot ovat välttämätön työkalu. Mutta työkalusta voi tulla isäntä, häntä voi ryhtyä heiluttamaan koiraa, kun koneenkäyttäjä, tiedostava yksilö, nukahtaa. Mielipiteet alkavat sekoittua tosiasioiden kanssa; kun maasto on erilainen kuin kartta, automaattiohjaukseensa luottava johtaja väittää, että maasto on väärässä.